<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

En nyt muista, olenko koskaan kertonut, että nykyinen ammattini on jo toinen elämässäni. Sellainen siis, johon on oikein kouluttauduttu. Kymmenkunta vuotta toimin kunnallisena nuorisotörmäilijänä, teini-ikäisten kanssa nuorisotaloilla, lasten leireillä, iltapäiväkerhoissa, diskoissa, valistustilaisuuksissa, erityisnuorisotyössä ja sovittelussa. Kyllästyin työstä saatavaan korvaukseen, en itse työhön. Nuoret ovat ihanaa sakkia, avoimia ja rehellisiä, palautetta tulee.

 

Silloisessa työssäni sain käyttää kädentaitoja. Askartelimmepaskartelimme taajaan ja paljon pikku toukopoukojen kanssa. Minussa siis piilee näpertelijä. Nykyisessä työssäni siitä on ollut hyötyä lähinnä kattausten suunnittelussa, juhlakoristelujen tai onnittelukorttien tekemisessä. Ja nyt pääsen taas askartelemaan! Tekaisen loppuviikosta viitisenkymmentä rintakoristetta lanseerausdinnerille. Samalla hankin pöytäkoristeet, mutta ne saan veivattua paikalleen vasta kokouspaikalla.

 

Ihaninta tässä nykyisessä askartelutouhussa on se, että ei ole väliä mitä mikäkin maksaa. Yksityisissä firmoissa kun ei moisiin "pikkuasiohin" tarvitse kiinnittää huomiota. Kunnallisella puolella aina piti etsiä halvinta ja tylsintä, nyt saa ottaa sellaista tilpehööriä kuin itse vain kehtaa, kunhan lopputulos on hieno. Arvatkaas vain kun tein ryöstöretken Sinooperiin, vähänkö alkoivat pikkukätöseni kutista. Siellä oli vaikka mitä! Niistä voisi tehdä vaikka mitä! Miksei sellaisia silloin ollut, kun minä niitä oikeasti tarvitsin?

 

Minua vähän pelottaa. Tulikohan annettua pirulle pikkusormi? Vieköhän se nyt koko kätösen? Sain sinne nimittäin alennuskortinkin. Jos alan lahjoittelemaan omituisia itsetehtyjä koristeita, kransseja, itsemaalattuja pikkutavaroita, silkkimaalattuja patalappuja, huiveja tai muuta, olkaa ystävällisiä, tarjotkaa litsaria ja viekää hoitoon.