<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minulla on puoliovaalin muotoinen mustelma oikean käden ranteessa. Tietysti sillä näkyvällä puolella. Tein sen tietokonereppuni hihnalla, kun revin kiireessä reppua selkääni junan saapuessa pääteasemalle. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi minun pitää olla tällaista hienohipiäistä mallia, kun ei ihoni muuten mikään kuulauden huipentuma ole.

 

Joskus ärsyttää kantaa tietokonetta edestakaisin työn ja kodin välillä, mutta kun tiedän, että toinen vaihtoehto on ei tietokonetta kotona laisinkaan, ärsytys siirtyy taka-alalle. Eilenkään ei olisi ollut "mitään tekemistä", kun ajattelin katsovani Ugly Bettyn telkkarista ja huomasin, että kappas, kaikki kanavat päättivät näyttää vain pikseleiden leikkiä. Svidun uusi ja toimiva tekniikka. Kirjaakaan en jaksanut lukea, vaikka jonkun verran olenkin edistynyt jo siinä lajissa. Onneksi oli läppäri, pääsin sitten leikkimään internetin kanssa.

 

Olisin mennyt kampaajalle, mutta jonossa oli kolme ihmistä ennen minua eikä minkään valtakunnan tietoa siitä, koska olisi vapaata. En viitsinyt jäädä odottamaan. Äiteen syntymäpäivät sen kuin lähestyvät, ja minä näytän edelleen metsänpeikolta. (Puhumattakaan siitä työhaastattelusta. Voi hyvänen aika.) Vahingoitan itseäni myös henkisesti, kun äitee katselee lastaan taas ahdistuksen vallassa, minä en ole koskaan osannut hänen mielikseen pukeutua tai olla. Eipä siis tilanne mitenkään poikkea entisestä ensi viikonloppunakaan. Siellä minä vedän enojen kanssa viinaa ja poltan tupakkia. Kamala kakara.

 

Ai niin, tässä tulppaaneja ystäväpariskuntani pihalta. Vähän väriä kirjoitteluuni.

 

1551168.jpg