<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen kehittänyt ajanvietepelin julkisella kulkuvälineellä tekemiäni matkoja varten. Pelin nimi voisi olla vaikka ”haaksirikko autiolle saarelle”. Oletetaan että bussi/ junavaunu, metrovaunu tai muu julkinen kulkuväline haaksirikkoutuisi autiolle saarelle. Katsele ihmisiä ympärilläsi, mietin mitä heille tapahtuisi. Kuka pärjää, kuka ei? Kuka alkaisi seurustelemaan kenen kanssa? Minne itse sijoittuisin sosiaalisessa rakenteessa. Nousisinko vai laskisinko?

 

Enimmäkseen lopputulema on se, että aika alas jäisin. Mitä nyt kukaan tekee nelikymppisellä maholla naisella, jolta puuttuu sosiaalisuusgeeni? Minut saattaa lynkkaamiselta pelastaa maanviljely- ja ruuanetsimistaitoni. Mutta siinäpä se. Tulisiko minusta kenties kylän laitamilla asusteleva lapsenpäästäjä, noita ja ennustaja? Vai puhtaanapito-osaston vastaava? Mielenkiintoinen ajatusleikki, pitää minut ajatuksen touhussa tylsien työmatkojen ajan. (Kuuluu siihen sellainen toinenkin leikki, kenen kanssa olisit, jos pakko olisi. Mutta se on jo niin pärvers, etten teille siitä mitään kerro. ;-D)

 

Työtyyppinen hätätila jatkuu. Eilen tosin kävi mielessä, että on se vain ihanaa, kun ei enää nykyään tarvitse monistaa kamalia paperipinoja kokousvieraille. Paljon helpompaa minun on kantaa mukanani 50 muistitikkua kuin 50 kansiota täynnä turhaa paperisälää. Kiitos, insinööri, it-nörtti tai muu tikun kehittänyt taho. Kaikki maailman assistentit kiittävät.