Jos humalainen meillä asuva lähtee rauhallisella siirtolapuutarha-alueella aamukalaan, odotettavissa näköjään on, että joku säikähtänyt mummeli soittaa poliisit. Paikallinen poliisi puolestaan ystävällisesti paperit ja kalastusluvan tarkastettuaan toivoi, että tapaaminen olisi viimeinen. Seuraavalla kerralla kuulema tulisi putkaa ja vankeutta.

Vanhempani ovat erittäin tyytyväisiä tilanteeseen, kuten arvata saattaa. Mutta ainakin äitini nyt sitten tietää, että oma asunto on hankinnassa, se tuli selville kuin itsestään.

Niinpä me menemme taas. Tällä kertaa kotiin, enkä minä lähde enää ikinä tuön ihmisen kanssa minnekään.