<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

...vinkuu joku virsi. Armoa tarvitsisin ainakin töissä, pari päivää poissa, ja elämä on taas aivan sekaisin. Mitenkähän he selviävät sitten, jos joskus saankin toisen työpaikan? Todennäköisesti vasta silloin tajuavat, että minusta on jotain hyötyäkin ollut. Tai sitten ottavat uuden, nuoremman ja paremman. Saisiko sitä armoa kaksinkertaisen annoksen? Tai puhelinsoiton, joka kutsuisi jatkohaastatteluun?

 

Nukuin viime yönä erittäin hyvin, kahdeksan tuntia katkeamatonta unta. Harvinaisuus minulle. En oikeastaan ollut yhtään harmissani edes siitä, että melkein ilkeä tytärpuoli ei sitten koskaan ilmoittautunutkaan. Kai hän joskus ottaa yhteyttä, sitten kun tahtoo.

 

Miljoona asiaa pyörii päässä sellaista hullun polkkaa. Mistään vaan ei ota kiinni niin, että saisi jotain tolkkua. Hyvä puoli elämässä on se, että allergia alkaa laantua, koivu on pian kukkimisensa kukkinut. Sitten odottelen pujoa. Sekin on kaverini, turhan läheinen, tunkee iholle.