<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Taidan olla jotenkin perverssi, mutta minusta syksy on erinomaisen kaunista ja mukavaa aikaa. Ensinnäkään ei ole kuuma, sen vastakohtana on ihanan viileätä. Aurinko, jos paistaa, siitä ei saa vaarallisia uv-säteitä eikä tukehdu kuumuuteen. Sen lisäksi vielä valokin on vaaleata, kuultavaa. Ilma on helppoa hengittää, kosteutta on riittävästi.

Kasvit pukeutuvat värikkäisiin syksypukuihinsa, maa tuoksuu maatumiselta, sieniä nousee kuin sateella. Maailmassa on sellainen pakettin panemisen meininki. Pellot parturoidaan, palsta käännetään talvea varten ja ryhdytään hankkimaan talvivarastoja. Minusta on kiva katsella kun pakastin täyttyy herkuista, joita voi sitten talven kähmässä käyttää.

Syksyllä on lupa vähän laiskotella, kun pimeäkin tulee aikaisemmin. Tai sitten jos lähtee kävelylle, on hauskaa liikkua katulampun valokiilasta toiseen, katsella sisälle toisten ikkunoista, pohtia millaisia elämiä siellä eletään. Syksy saa minut piristymään, aloittamaan uusia projekteja ja lopettamaan jo melkein unohtuneita. Töissäkin vielä jaksaa loman jäljiltä jotain, ennen kuin talvi tipauttaa taas totaaliseen horteeseen.

On tässä kavereiden kanssa mietitty, että naisen olisi parasta olla naaraskarhu. Koko kesän ja syksyn saisi syödä välittämättä linjoistaan, mitä nyt jonkun komean uroskarhun kanssa pelehtisi välillä. Sitten talveksi unille, jonka aikana paino laskisi kesäkuntoon, pennut syntyisivät ja pitäisivät huolen itsestään ensimmäiset kuukaudet. Sitten vaan tulisi ulos kolosta, paskantaisi tapin takamusestaan ja hoikkana tyttönä aloittaisi syömisen uudelleen.