<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihan tämä on samanlainen aamu kuin moni muukin. Mitä nyt olen valmis listimään jokaisen poikkipuolisen sanan heittäjän. Nukuin liian vähän ja heräsin aivan turhan aikaisin. Kirjojakaan ei ole luettavaksi, lukutahtini on nopeutumassa. Kirjastoon pitäisi lähteä. Onneksi se on jo lauantaisin auki.

 

Olumppialaiset saisivat tunkea jonnekin peräkylän takapihalle, missä ei olisi yhtään tiedotusvälineiden edustajaa paikalla. Tai uutisoisivat sitten vain niitä tuloksia, mutta nyt onkin tietooni saatettu, että kilpailijat viettävät orgioita kisojen jälkeen, panemaanko ne on sinne lähettty? Joku juuttaan suomalainen voittaa taas rukoilemalla. Ruotsalaisparat eivät ole saaneet yhtään mitalia, ja sekös suomalaista naurattaa. On itsetunto kohdallaan, joo. Kai se on vielä viikoksi lopetettava netin iltapäivälehtien lukeminen, telkkarista onneksi saa valita muita kanavia.

 

Eilen muuten katselimme ottoveljen kanssa elokuvan. Neloselta tuli Austin Powers huumoria, The spy who shagged me. Kaiken muun kestin, mutta kakkahuumori meinasi saada oksennusrefleksin toimimaan. Tai saikin, en vain voinut katsoa (enkä näköjään pysty edes kirjoittamaan asiasta, heti alkaa yökkiminen, niinpä aiheen käsittely saa jäädä tähän). Ruoka oli hyvää, tein tofukookoskastikkeen ja bonuksena kantarellimuhennoksen. En aio valehdella käyneeni sienessä, ihan ostin virolaisia trellejä toritytöltä. Ja vadelmia kanssa, jälkiruuaksi.

 

Passini oli lähetetty töihin, vaikka nimenomaan pyysin sitä kotiini. Se kävi Venäjän lähetystössä kääntymässä, tarvitsin viisumin nimittäin. Ärsyttää, nyt on pakko käydä töissä penkomassa postinsa. Ja aikaahan on todella ruhtinaallisesti, lähtö on nimittäin maanantaiaamuna ennen kukonlaulua.

 

Onneksi edes iltasella on jotain hubaa tiedossa, kipittelen Loisteeseen natustamaan katkarapuja ystävättären kanssa. On se vain välillä kiva päästä valmiiseen pöytään. Kolestroliarvot vaan paukkuvat.