<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pää on tyhjä. Se ei edes ole sekaisin. Siellä vain kumisee. Ja tuttuahan on, että tyhjät tynnyrit ne eniten ääntä pitävät. Kaikki maailman murhe kasaantuu niskan päälle ja painaa lihakset ruttuun. Se on tämä kevät ja kemikaaliton pääkoppa. Pehmusteet puuttuvat, tushka tuntuu.

Tahtoisin mennä kesälomalla pariksi viikoksi jonnekin retriittipaikkaan, missä ei saisi sanoa mitään ja missä olisi hiljaista. Siellä saattaisi onnistua kuulemaan omat ajatuksensa ja mitä niillä on kerrottavaa. Ei sen puoleen, hiljaista on kotonakin. Kuka s**tana keksi oravannahat, plootut ja sekelit?

Nyt tahtoisin ottaa käyttöön neljännen vaihtoehdon, sen, jossa minun kohdallani lukisi poissa.