Tällaisiakohan minun kaikki merkintäni olisivat, jos minulla joskus olisi aikaa keskittyä asioihin?

Ajattelin vielä iltapuhteina askarrella yhden merkinnän, joka päivittyy aamulla. Mietin nimittäin luonnettani. Joskus vuonna lamppu ja lättähatut opiskelin himppasen tsykologiaa. Siinä edellisen ammatin elämässä. Opettajamme painotti kovin a- ja b-tyyppejä. A-tyyppi saa sydärin, kun b-tyyppi jättää kaiken vain lillumaan. Ainakin ottaa rauhallisesti eikä saa hermoromahdusta joka asiasta. Opettaja muuten oli itsekin himppasen esoteerinen, mies, joka ajeli kerran vain huvikseen säärikarvansa raidoille...

Minäpä tässä sitten taas mietin ja pähkin, että olen a-tyypin persoonallisuus, joka on pakosta opetellut b-tyypin toimintatavat. Tämä oli ennen kuin googelsin termejä. Löysin vielä cn ja dnkin. Lukekaas siittä. Jumageuda.
Minä EN ole rauhallinen, minä vain näyttelen hyvin. Tähän samaan pyrkii yksi oppimani analyysitapa. Siinä töitä aloitellessani olin korkean pysyvyyden omaava persoona, nykyään korkein ominaisuus (jonka kuulema ei pitäisi muuttua) onkin hallitsevuus. Mutta ankkuri pysyy, se on alhainen myöntyvyys. Pikkutarkkuus ei ole minun lajini, asiat tehdään vähän sinne päin, lopputulos ratkaisee. Olen itsepäinen maailman tappiin saakka. Peruspässi.

On mielenkiintoista oppia uusia asioita. Tsykologia voisi nykytiedoillani olla hyvinkin sopiva opiskelun haara ihmiselle, joka ei tunne edes itseään. Saatikka muita. Jokainen ihminen on löytö, jota voi pohdiskella loputtomiin. Ai mitä minä tällä sitten tahdon sanoa? No vaikka sen, että mustavalkoinen maailma muuttui jossain vaiheessa värilliseksi. Tai että parantaja paranna itsesi, ota onkeesi ne vihjeet, jotka persoonastasi saat.

Olen jakanut tomaatin taimia eri purkkeihin, tuhonnut varmaan yhden purkillisen hyvinvoivia basilikan taimia (halusin nyt vain saada ne kahteen eri purkkiin), yrittänyt veivata purkkiin loput siitä rahapuusta, jonka toin Helsinkiin tullessani vuonna -95. Raivosin ja räyhäsin itsekseni. Valmistelin purkin vaihtoja hyvin, kaivelin pöydälle sanomalehtipaperit (kiitos roskaposti), etsin purkkeja, keräsin pihalta kiviä pohjalle, jakelin taimia, kastelin purkkeja; vain jälkien siivouksen olisi saanut tehdä joku muu. Kun homma oli valmis, ei paljon kiinnostaneet ne lattialle tippuneet mullanmuruset. Isoimmat poimin ja lakaisin, luuttusin jopa pöydän, mutta perkele en ala nurkkia nuohoamaan.

Tässä sitä ollaan. Keski-ikäisen ihmisen keskinkertaisessa kriisissä, pähmeröidään siellä täällä, eikä mistään tule selkoa. Voisiko joku tehdä käyttöohjeen ihmiselle? I´d be happy to read the manual...