<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Otsikko on hävytön lainaus. Eräs ystäväni oli kuunnellut yöradiota vähän ennen neljää ja siellä oli annettu päivän mietelauseeksi seuraava: ”Muista olla tänään iloinen kuin silakka piimätuopissa.” Ei varmaan paljon lohduta jos siinä vaiheessa on hereillä ja miettii, että vielä kaksi tuntia ja pitäisi herätä töihin.

 

Olen levoton nukkuja. Tarvitsisin täysin häiriöttömän nukkumatilan, ei ääntä eikä valoa keskellä yötä, koska ne aivan varmasti herättävät minut, ja siinä sitä sitten ollaan; saan unta vasta joskus pitkänkin pyörimisen jälkeen. Unilääkkeitä en tahdo, kaikki kokeilemani ovat johtaneet päiväpökkyrään. Nukahtamislääke otettuna aamuyöstä saa aikaan verenpaineen nousemisen korviin ja samalla tolkuttoman tokkuran, jossa ei kyllä töitä ainakaan tehdä. Toisaalta yleensä kun yhden yön valvoo, seuraavana nukuttaa kohtuullisesti.

 

Yöllä ei oikein voi tehdä mitään. Syöminen lihottaa, lukeminen virkistää, telkkarista ei tule mitään, radiota taas ei makuuhuoneeseen oikein viitsi raahata. Sitä paitsi jos kaivaa imurin esille ja ryhtyy kotitöihin, siinä kiusaantuvat kanssaeläjät ja naapurit. Näin muuten viime yönä unta, että saimme häädön. Syy oli tolkuton meluaminen, jota mies oli harrastanut öiseen aikaan. Todennäköisesti alitajuntani kiusaa minua maksamattomasta ovenavausmaksusta, josta tuli eilen maksukehoitus.

 

Mies oli kävellyt muutama lauantai sitten ennen kuutta unissaan ulos, kun kuulema olin tahtonut jotain autosta. Kun ulko-ovi oli painunut hänen takanaan, hän oli herännyt – tietysti ilman avaimia. Onneksi edes verkkarit ja takki päällä. Ensin se oli herätellyt minua ovikellon ja huutelun avulla, mutta minäpä olinkin alkoholihuuruisessa unessa enkä herännyt, kerrankin. Sitten olivat heränneet naapurit; ensimmäiset eivät olleet reagoineet mitenkään miehen ovikellon soitteluun, toiset olivat vetäisseet oven kiinni miehen nenän edessä, kolmannet olivat lainanneet sen verran kännykkää, että mies oli saanut soitettua huoltomiehen.

 

Olen tässä miettinyt sellaista drakulatyyppistä häkkihoitoa meille molemmille häiriintyneille unialustaksi. Ei ääniä, ei valoa eikä mahdollisia yökarkaamisia. Täydellinen ratkaisu? Vai pitäisikö sanoa lopullinen ratkaisu?