<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Huomenta täältä häilyväisten ja oikullisten olentojen osastolta!

 

Nyt kuulkaas menee niin hyvin, että ihan hävettää. Minut vietiin eilen Ikeaan tekemään 45 minuutin tehoisku. Olimme perillä 20:15, ulkona kaupasta 21:10, varsinaiseen ostosteluun aikaa oli kolme varttia. Ja minä tyttöhän tuhlasin, kaksi leipävuokaa (terveisiä vaan Mukkelismakkeliksen kaasu-uunikeittiöön, aion ryhtyä tekemään kokeita tieteen nimissä), seinälamppu, palapeili ja toinen sellainen aurinkopeili, otan joskus kuvan, kunhan se on seinässä, ihanan iso (100x180) kylpypyyhe ja tarraharja. Ainoa mitä en löytänyt siinä hässäkässä, oli pöydällä pidettävä silityslauta. Kai minun perkuna on sitten ostettava sellainen kokoontaitettava, vaikken ymmärräkään minne saan sen mahtumaan.

 

Kai minun olisi vihdoin etsittävä myös verkkokomeroni. Huomenna tulee yksivuotismuuttopäivä. Ne onnettomat tavarat ovat vuodessa siinneet nurkissani niin, että tila alkaa loppua. Ja vuosi sitten ihmettelin, mitä teen kaikella kaappitilalla. Elintaso nousee. Voi hävytön. Ei voi kuin kiitellä itseään, ettei ainakaan kaikkea ole ostettu uutena, vaan olen saanut suuren osan toisten käytettyä tavaraa. Ja hyvin kelpaa, paremmin! Oikeastaan asuntoni on aivan minun näköiseni.

 

Minoon niin onnellinen! Mulla on kaikki aivan uskomattoman hyvin! Voi riemua! Oma koti, ovi, jonka saa lukita takanaan, eikä kukaan pelottele, säikyttele, ahdista, häiritse, kiusaa. Mutta kuten kaikki tiedämme, ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, odottakaa vain, huomenna kaikki on taas huonosti. Mutta nyt nautin, voi kun vielä olisin saanut jäädä kotiin nauttimaan. (Sitä paitsi ne täyttyvät kaapit eivät olisi läheskään niin täynnä, jos järjestelisin ne kunnolla...)

 

Joskus lukiossa luin latinaa. Nykyään en muista siitä muuta kuin joutavia sananlaskuja ja sanontoja. Jos tahdotte brassailla, niin tässäpä niitä teillekin. Tänä aamuna esimerkiksi ”riitelin” esihenkilöni kanssa, onko ”kertaus on opintojen äiti” sanonnassa verbi lopussa vai keskellä. Minun mielestäni lopussa, hänen versiossaan keskellä. Molemmat ovat oikein. Prkl. Olisi ollut niin hienoa olla heti aamusta oikeassa.