<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilinen oli ihan tolkuton päivä, tästä tulossa toinen samanmoinen. Silmäkassini alkavat olla melkoisen vaikuttavat. Leukapielet repeilevät haukotusten voimasta, kun heräilen pitkin yötä pohtimaan työtyyppisiä jännityspalleroita. Nyt on vielä pääkin märkänä, kun olen heti aamusta kuskaillut tavaroita paikasta a paikkaan b. Onko niiden kaikkien asioiden ihan oikeasti selvittävä ennen joulua? Eikö ole elämää tammikuussa?

 

Ei muuten tulisi mieleenkään enää kotona ryhtyä näkemään vaivaa joulun takia. Kunhan saa jääkaapin, viinakaapin ja pakastimen täyteen, saa meillä asuva mies polttaa kinkkua uunissa ja kaatuilla kuusen päälle aivan niin kuin parhaaksi näkee. Minä juon gölgiä. Tai sitten jotain muuta rauhoittavaa.

 

Hymyile, hymyile, vaikka syvän märkänis. Niinpä jatkan leukapielten virittelyä hymyksi tulkittavaan asentoon.