En usko, että kukaan meistä voisi kirjoittaa tahtomansa tekstin noin vain kylmiltään. En ainakaan minä. Etenkin nyt sen huomaan, kun minulla ei ole mahdollisuutta korjata ja hioa tekstiäni, vaan joudun kirjoittamaan kaiken niin kuin se ulos tulee.

Tahtoisin kertoa viimeöisestä painajaisestani, jossa minua puri tappava käärme, joka muuttui ällöttäväksi paksuksi limaiseksi palleroksi. Tahtoisin kertoa tunteistani, jotka vaihtelevat laidasta laitaan. Tahtoisin kertoa, että minulla menee hyvin, eikä minun tarvitse pelätä. Tahtoisin yhä edelleen olla se vahva ihminen, joka erehtyi asioissa. Tahtoisin saada elämäni takaisin, ennen kuin tajuan, ettei siinä voi käydä niin.

Ja tahdon saatana tietokoneeni takaisin minulle ja pois jostain julmetun vertaisverkkopaskasta. Ei minua kiinnosta imuroitu soopa. Sanoo hirviö, joka seuraavassa osassa saattaa olla himppasen viisaampi. Tai ainakin tappajaraivohullu.

Jotta sen siitä näkee, ei voi oikein kirjoittaa, kun kaikki tulee suodattamattomana ulos. Voe villu, kunpa olisi salasanamahdollisuus vöördissä, mutta ei ole tällä profiililla. Ja jos muusta alkaisin jutella sanojen omistajille, joku saattaisi huomata, että juttelen toisaalle. Paree odottaa, kun pääsee takaisin sorvin ääreen.