<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Miten ihana ilta takana! Yksi vanhimmista ystävistäni edellisen ammatin ajoilta tuli kylään. Olimme molemmat miettineet Pietariin joskus 90-luvun alussa tekemäämme matkaa. Päätimme, että se otetaan uusiksi mahdollisimman pian. Sen lisäksi sain hengennostatusta, vahvistavia halauksia ja muuta sellaista empatiaa, että pelkästään jo sen takia meinasi itku nousta silmään. Emme kuitenkaan itkeneet, vaan nauroimme elämälle.

 

Meillä asuvakin käyttäytyi, sitten kun saapui remontoimasta melkein ilkeän tytärpuolen uutta asuntoa. Ei edes pitänyt meitä hereillä. Eikä juonut itseään tokkuraan. Voi kun se aina olisikin ollut tuollaista. Kivaa ja rauhallista.

 

Ja pitihän minun sitä tietokonetta kokeilla kotonakin. Siellä olisi ollut ainakin kaksi verkkoa vapaana kaiken aikaa. Miksi minä olen maksanut nettiyhteydestä? Siksi, että olen lainkuuliainen ja ihmisystävällinen ihminen. Etenkin sitten kun omilleni pääsen.