<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Meillä asuva on nyt kaksi päivää juhlinut erinäisissä osoitteissa syntymäpäiviään. Koska hänen avaimensa katosivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, annoin hänelle eilen aamulla omani, että hän saa hoidettua auton katsastuksen ja uuden avaimen itselleen. Viina vaan oli taas vienyt miehen. Kun iltapäivällä soitin, hän vastasi toisesta lähiöstä, sanoi kyllä olevansa matkalla kotiin.

 

Minä taas kävin työtyyppisesti istumassa maukkaan 1-vuotisbuffetin eräässä keskustan ravintolassa. Ennen kotiin lähtöä ajattelin vielä varmistaa, että onhan meillä asuva varmasti jo kotona. ”Puhelin johon soititte on kiinni tai katvealueella” –oli ainoa vastaus mitä sain. Hätäpäissäni soittelin ystäväni läpi ja pääsinkin yökylään. Sitä ennen vaan istua nakotin baarissa ihan vaan silkasta vitutuksesta. Vedin perseet olalle ja yritin tavoitella meillä asuvaa, vastaus aina sama, puhelin kiinni. (Älkää nyt vain tulko selittämään, ettei tämä ole aikuisen ihmisen tapa hoitaa asioita, ei olekaan. Vaan minustapa taitaa olla kuoriutumassa joku hirviö.)

 

Vietin yöni erään ystävättäreni lattialla, kiitos vain sinne. Puhelimeni soi vasta tänä aamuna kuuden jälkeen. Meillä asuva ilkeää yrittää syyllistää minua, kun en ole saapunut kotiin yöksi. Jumalauta, repesin. Ja toisen kerran repesin kun saavuin koti-nimiseen paikkaan, siellä makaa meillä asuvan pöhnäinen kaveri jonkun ihmesutturan kanssa, jääkaappi on tyhjä ja jätekasat keittiönpöydällä.

 

Minä olen niin onnellinen että pääsen pois. Minä en tahdo elää sen ihmisen kanssa.