Naapuri seinän takaa muutti eilen, sai ilmeisesti metelistä tarpeekseen. Mies on muuttamassa yhtä poikamieskerhon täysjäsenistä upouuteen residenssiin.

Minä nautiskelen rauhasta. Kirjoittelin yhtä tarinaa, mutta siitä on tulossa niin karmiva, että suorastaan pistää miettimään kehtaanko julkaista. Siitä tuli melkoinen kauhugalleria. Ehkä annan vielä hautua sen hetken, ennen kuin pläjäytän.

Toivottavasti minun ei tarvitse täältä muuttaa muualle kuin krematorioon. Pidän alueesta, ja jouluisen siivousurakan jälkeen pidän asunnostammekin. Asiat vaikuttavat suorastaan ällöttävän seesteisiltä. Onko tämä se klassinen tyyntä myrskyn edellä -hetki?

***

19:20

Ruokin muuttomiehet. Nyt ne meni taas. Päämuuttaja on umpitäpinöissään ja -päissään. Voipi olla pojiilla mielenkiintoinen iltarupeama.

Naureskelimme ruokapöydässä oletettavasti (ei) kohoavaa elintasoamme. Mies alkaa lenkkeillä ympäriinsä neonkirjavissa huippu-ultramoderneissa vaatekappaleissa vyötettynä sykemittareilla ja muilla urheilua edistävillä laitteilla. Minä puolestani laihdun kutikurjaksi ja vietän aikaani lakkailemalla kynsiäni. Kun mies palaa töistä kotiin ja kysyy, mitä on ruuaksi, vastaukseni on, "Odota hetki, tilaamani gourmet-ruoka saapuu juuri.". Niinpä. Epätodennäköistä, ei mukavaa.