<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ompelen edelleen verhoja. Nyt on vuorossa parvekkeen oven verho. Siinä on tosin otettava huomioon, että verhokiskoa ei ole, joten on kehitettävä systeemi, jolla verhon saa tarvittaessa ylös tai sivuun, että valo voi tulla sisälle. Luvassa rautalanka- ja kengännauhaviritys. Siitä tulee hieno!

Luonnonvoima tuli kylään, saunoimme, söimme ja teimme retken hautausmaalle. Oli se vain hyvä, että oli taskulamppu mukana. Vaikka hautausmaa oli täynnä kynttilöitä, tiet ovat pimeinä.  Ja liukastakin oli! Ymmärrettävää, että hautausmaalla ei ole katulamppuja, ehkä siellä on tarkoitus vierailla valoisan aikaan. Eikä varmaan teiden suolauskaan ole prioriteettilistan kärjessä. Tosin emme olleet ainoita, jotka siellä yhdeksän jälkeen pyörivät. Yllättävän pajon siellä vielä siinäkin vaiheessa porukkaa pyöri.

Ystävän haudalla suoritimme pienen pakanallisen rituaalin. Olin varannut mukaan pienen pullollisen jägermeisteria, siitä kaadoimme kaverille kanssa ja otimme itsekin huikat. Polttelimme tupakat ja muistelimme edesmennyttä. Sitten vielä valokuva, ennen kun läksimme luistelemaan kohti kotia. Paluumatkalla kirjaimellisesti törmäsimme Eugen Schaumanin hautamuistomerkkiin (kaveri haudattiin aluksi köyhäinhautaan Malmilla, ennen kuin siirrettiin sukuhautaan Porvooseen), komea pysti oli veivattu Suomen ensimmäiselle aktivistille. Ja kynttilöitäkin oli tuotu.