Tämä päivä menee talon ulkopuolella koulutuksessa. Kertaan taitojani, että voin hyvällä omatunnolla jättää ne käyttämättä. Siinä taas nähdään, ettei työnantajakaan aina ole ihan viisas. Viitisen vuotta sitten sain kalliin henkilöstöhallinnollisen koulutuksen, opin tekemään toimintatapa-analyyseja. Meillä analyysia käytetään erityisesti rekrytoinnissa, mutta myös sisäisissä siirroissa ja henkilöstön välisissä ongelmissa. Joskus auttaa, että ihmiset tajuavat miten erilaiset heidän toimintatapansa ovat, vaikka päämäärä saattaisikin olla sama.

Henkilökohtaisesti minua harmittaa, että koska en ole varsinaisesti henkilöstöosaston leivissä, esihenkilöni on vihjaissut erittäin voimakkaasti, että minulla on ensisijainen työni, eikä hän tahdo, että minua käytetään henkilöstöpuolella, koska se vie voimavaroja varsinaisesta hommelistani. On siinäkin kaveri! Ei tajua, että minä pidän vaihtelusta ja jopa kiireestä. Pienen stressin alla toimin tehokkaimmin.

Olen minä miettynyt sitäkin, että pitäisikö vaihtaa alaa. Entäs jos henkilöstöpuolen hommelit sittenkin olisivat enemmän minun heiniäni. Sitten vain pitäisi taas opiskella hirveästi lisää. Milloin sitä tulee niin vanhaksi, ettei enää tahdokaan ottaa tyhmiä riskejä, opiskella mitään, luutua vain paikalleen ja odotella kiltisti eläkeikää? Ei ainakaan ihan vielä. Nyt tekee mieli käyttää taitojaan ja oppia uutta.