Kävimme eilen Motonetissä. Nyt Volvo-raiskan jarrut kaipaavat huoltoa. Kuulema vielä ei ole mitään  hätää, mutta laskeskelimme, että jos nyt ostamme osat je ensi kuussa teetämme työn, pääsemme pikkuisen pienemmällä katastrofilla. Aika hurjalta lasku minusta tuntui nytkin, satanen pelkkiin osiin! Volvosta on tulossa niin kallis auto, ettei minulla koskaan ole vara myydä sitä. Meillä asuva mies lohdutti, että kyllä ne korjattavat paikat kohta loppuvat. En usko. Silloin ovat jo ensimmäiset vaatimassa uutta korjausta.

Motonet on turhan tavaran taivas. Sen hyllyistä löytyy omituista tavaraa. Kun tuota ajanpaskaa oli, kiertelin ja sorruin. Haalin koriin energialamppuja (niiden pitäisi kyllä maksaa itsensä takaisin ja kestääkin vielä 6 vuotta), keittiöön ja vessaan hankaussieniä, tiskirättejä, kynsilakanpoistoainetta (pöydän ja muiden pintojen puhdistukseen), kaksi hirvikärpästakkia ja uuninpuhdistusainetta (se lasagne, jota viimeksi tein, päätti tekaista temput uunin pohjalle). Olisin vielä tahtonut napata mukaan wokkipannun kansineen ja muine välineineen, mutta kun laskin pikaisesti mitä kaikki korissa oleva tuli kustantamaan, jätin pannun odottamaan seuraavaa höyrähtänyttä hausfrauta.

Olen erittäin huono shoppaamaan vaatteita, mutta auta armias, kun minut lasketaan irti  kotitaloustavaraosastolla, se on  kukkarolle kylmää kyytiä.  Perustelin tosin itselleni, että kaikki yllämainitsemani olivat taloudestamme loppu, ja että nythän niitä taas on vähäksi aikaa, mutta maksun aikana olisin voinut tukistaa itseäni. Syletti.

Tänään pitää pakata kassi, huomenna lähden Norjaan. Muistutan juuri itseäni, että se pieni linkkuveitsi käsilaukusta on syytä joko pakata ruumaan menevään kassiin tai jättää kotiin, hienot naiset eivät sellaisia nykyään lentokoneeseen mukanaan muiluta, voivat vielä luulla terroristiksi. Se tästä vielä puuttuisi.