<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mene tiedä, syystä tai toisesta ärsyttää. Varmaan sekin, ettei sieltä hyshys-osoitteesta eilen kuulunutkaan tietoa, vaikka niin luvattiin. Se kai lienee huono uutinen (lainatakseni yhtä entistä vakiokommentoijaani; näytän niille vielä). Toisaalta vaikka olin kovin toiveikas, mielestäni asia oli lähinnä haave, unikuva, niin pitkään kun se oikeasti toteutuisi. Tietysti voin lohduttautua, että en tiedä vielä miten asian laita on. Parempi kuitenkin keskittyä nyt vain tähän hetkeen ja kiukustuksen tunteeseen.

 

Koen olevani vajaa. Osansa tekee räkätautikin, mikään ei pysy päässä, eihän sinne mahdu muuta kuin bakteerien ja eritteiden aiheuttamaa tähmää. Veliseni kertoi, että olin vinkunut viime yönä. Hengitys siis. Henkisesti vingun kaiken aikaa ja kaikkialla. Aivokapasiteetin käyttö on minimissään. Lienekö mitään kapasiteettia käytettäväksi? (Älkää vain vastatko, tämä on retorinen kysymys, johon vastauksen tiedän.)

 

En mennyt firman kesäjuhlaan. Päätin, ettei minun ihan aikuisten oikeasti ole pakko mennä minnekään merenrantahuvilan pihalle palelemaan ulos, syömään huonoa ruokaa ja juomaan viinaa ihmisten kanssa, jotka nyt eivät kuitenkaan lähimpiä ystäviäni ole. Onhan siellä tietysti hyviäkin ihmisiä, mutta silti. Jäin kotiin, join siideriä ja murisin. En tehnyt edes ruokaa. Ei huvittanut, sitä paitsi olin syönyt jo töissä. Olen inhimillisseurusteluksellisesti vajaa. Jaksan ihmisiä vain määrällisen ajan, sitten on oltava itsekseen tai tulee tupenrapinat. Onko tupenrapinalla jotain tekemistä äänen kanssa, joka irtoaa, kun puukko vedetään tupesta?

 

Sidoin hajuherneitä ritilään, ihastelin kukkivia chilejä ja nupullaan olevia tomaatteja. Bongasin yhden pölyttäjän (mehiläisen). Kauhistelin kuollutta laventelia, ja harmittelin, kun timjamikaan ei voi parhaalla mahdollisella tavalla. Siitä nyt vielä kuitenkin yrtti tulee, mutta laventeli varmaan pitää panna lihoiksi. Tai siis pussukoihin ja tunkea vaatteiden ja liinavaatteiden sekaan, paleltui raukka. Basilika kasvaa räyhäkkäästi. Toukokuun alussa saamani keltainen tulilatva ei lakkaa kukkimasta. Se taitaa pitää viileästä auringonpaisteesta.

 

Ärsyttää ainokainen seinänaapurikin. Ihan kuin hän kyttäisi milloin olen parvekkeella. Kerran humalapäissään hän jopa tarjoutui minulle poikaystäväksi. Parvekkeella. EVVK. Vaikka oli oikein autot ja pelit. Sen lisäksi hän kuulema tietää miten tomaatit kasvavat parvekkeella. Jaha. Joops, kissaakin kiinnostaa hänen karvanoppa-toyotansa. Tai mikä helvetti liekin. Joku standardiräpsy 90-luvun alusta. Niin kuin minulle tärkeätä olisi vain löytää joku ja jättää muut kriteerit sikseen. Mitkä xitun kriteerit?

 

Mistä muusta vielä ärisisin samaan pakettiin? En voi valittaa ainakaan tekemistäni vaateostoksista, kaksi työpaitaa ja musta hyvännäköinen puolireiteen ulottuva TAKKI (kevät/ syksy/ pieni sade/ räntä) maksoivat yhteensä eur 45. Hyvä ostos. Sen lisäksi risteilyllä näin Otson, Kontion, Urhon, yhden trimaraanin, Peloruksen ja aivan ihanan Merilinja-sarjan mieleen tuovan Göthenborgin. Mikä näky! Merilinjalta se on minunkin ääntämykseni osittain kotoisin. Samoin kuin inho poskipartaa kohtaan.

 

Taidan säästää tempeh-marinadin ohjeen toiseen kertaan. Tai mitä sitä edes bloggamaan, kyllähän te osaatte. Joko minun 15 maineminuuttiani alkaisivat olla ohi? Täällä on tilastokirjanpidon mukaan ollut käsittämätön trafiikki, saatte arvata kolme kertaa mistä kolmesta osoitteesta. Palataanpa takaisin normaaliin. Hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!

 

***

Pakko vielä kysyä, olenko niin juukelin tylsä, ettei suurimmalla osalla lukijoista ole mitään sanottavaa, vai olenko niin raivoisa, ettei kukaan tahdo edes haastaa minua? Mietin vaan, kun kuvittelen tästäkin joskus vielä kirjan tekeväni, että jaksaako tällaista kukaan lukea. Tai edes tämän tyyppistä tekstiä? Pitääkö vaihtaa lajia? Avioero ja pahat ajatkin ovat tosin jo takana, täällä en edes pahimpia kertonut (siinä ensimmäisessäni, joka on tallessa, hivenen raotin raivoisaa säkkiäni). Palautetta tulee pirun harvoin, joiltakin (kivoilta) silloin tällöin. Saa ilkeästikin kommentoida, jos osaa perustella ilkeyttään. Miksi muuten ilkeys lähtee helpommin kieleltä kuin rakentava puhe? Vai olenko linjaton ja tylsä? Enkö kirjoita niin, että herättäisin minkäänlaista ajatusta?

 

Olen nimittäin miettinyt, että lopetan koko lässytyksen. Osittain siksi koska tuuli voi huulia heiluttaa itsekseenkin, osittain siksi, että en tiedä onko minulla mitään sanottavaa. Kenellekään. Olen kirjoittanut kohta nelisen vuotta, enkä oikeasti tiedä onko tässä mitään järkeä. Vai pitääkö tässä olla järkeä? Pitäisikö ryhtyä pitämään laihdutuspäiväkirjaa? Siinä sarkaa riittäisi, mutta ketä se kiinnostaa? Olen laihtunut vasta muutaman kilon, minulla on järkyttävä kaksoisleuka ja uskomaton rasvapeitto. Olen kiva, mutta ruma. Sekin vielä.