<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

En ymmärrä mikä minua vaivaa. Eilen taas notkuin ihan kepoisesti puolille öin ennen kuin ymmärsin, että nukkumaankin pitäisi mennä. Kyllä taas tiesi tänä aamuna valvoneensa. Tänä iltana todennäköisesti kuukahdan sitten kello hyvissä ajoin kahdeksalta. Seurustele siinä puolison kanssa sitten ja tee kotihommia.

 

Nenäni herää myöhemmin kuin muu kroppa. Tai sitten se herää liian aikaisin. Vaikka itsekin savustan ja tupakoin, en kertakaikkiaan tahdo kestää vahvoja tuoksuja aamulla, en tupakkaa enkä hajuvesiä. Tietysti tuurillani ensin samaan junavaunuun sattui joku Poison-purnukan päällensä kaatanut naisihminen ja sitten vielä edessä käveli savupiippu. Hyi olkoon. Keuhkoihin sattuu, nenä kuolee ja oksettaa.

 

Kolmas heräämiseni tapahtui eilen, kun pikkuveli ilmoitti, että he sitten tulevat hakemaan minua lentokentälle maanantaina. Kaikkea minäkin pöljä menen lupaamaan, lähteä nyt sitten viimeisillä kesälomapäivillään Osloon, tai oikeastaan Fredrikstadiin, tulkiksi. Tsiisus. Noh, ei varmaan tulisi muuten Norjassa ikuna käytyä, se on julmetun kallis maa – ainakin näillä palkoilla.

 

Neljäs herääminen tänä aamuna oli, kun huomasin kadottaneeni 16 pääsylippua yhteen konserttiin. Nyt kun puoli tuntia olen myllännyt työpistettäni ympäri, löysin ne vihdoinkin. En saakaan vielä potkuja.

 

Nyt lopetan heräilyn ja taivastelun, lähden hakemaan jokapäiväisen leipäni ruokalasta. Soon moro!