Meillä asuva mies aikoo tänään vihdoinkin aloittaa omien ikkunoidemme pesun. Täna aamuna kysyin häneltä, että onko ulkona hämärä ilma vai johtuuko se ikkunoista. Se osui ja upposi. Osaisinhan minä itsekin ikkunat pestä, mutta hän on sitä tehnyt nuorempana työkseen, riittää ulottuvuutta ja tekniikka on kohdallaan. Niinpä minun tehtäväkseni jää sitten hortonomisen kokoelmamme siirtely kylpyhuoneenseen ja takaisin, saavat nekin samalla suihkun.

Tänään katsotaan elokuvia, kohta tulee Grease ja sitten vielä illalla Moulin Rouge. Pitääkin lähteä ostamaan sipsiä näksiä limua ja muuta epäterveellistä.

Kiitos kaikille eilisestä, Juttutuvassa oli mukavaa, (kts Kriisin polkka asiasta), eikä miittineitsyyden menetyskään sattunut niin paljon kuin kuvittelin. Hetken tosin jänskätti niin paljon, että mietin kääntyväni kannoillani takaisin kotiin.

edit. 14:20 Oho, en minä mitään alakaan siivoamaan. Makaan vaan ja sairastan. Oli vähän halju olo, kurkkukin on kipeä, mittasin lämmön, 37,7 C. On se outoa, että tietyn sairastumishetken jälkeen ei enää tajua olevansa sairas, tuntuu vain hirmu hitaalta.