<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen illalla aloin jälleen pelotella itseäni omaehtoisesti. Alkoi lempisarjani vuosien takaa, Twin Peaks. Ihanan 80-lukulaista meininkiä. Ja ihana huomata, että silloin lempimieshahmoni oli tietenkin James Hurley spanielin silmineen, nyt kallistuisin enemmän seriffi Trumanin suuntaan. Hehe.

 

Sillon kun sarja tuli ensimmäistä kertaa, muistan sunnuntai-iltaisin käpertyneeni kissat molemmin puolin soffalle peiton sisään ja varustautuneeni kahdella turvatyynyllä, jotka pystyin nostamaan tarvittaessa silmien eteen, jos tuli oikein pelottava kohta. Nautin jokaisesta osasta kuitenkin niin paljon, että jopa armoton pelkurikin minussa joutui lannistumaan. Oi niitä aikoja, voi. Saa nähdä millaiset ovat tuntemukset tällä kertaa.

 

Millaisesta tuli mieleen Milla, katsoimme taas elokuvan, tällä kertaa Milla Jovovichin Ultravioletin. Olihan melkoista rymistelyä, mutta verta ei näkynyt missään. Aika ohkainen pätkä, mutta ihan viihdyttävä, jos sarjakuvaan on tutustunut. Eikä yhtään pelottanut katsoa.

 

Muuten olen suorastaan pelottavan pirteä. And keeping up the appearance.