<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

...eikä edes <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Ristokaan. Tekemättömyys jatkuu. En jaksa edes lukea tai katsoa telkkaria. Niinpä sitten päädyin aikaiseen retkeen Nukkumatin kanssa. Hyvää teki, 8 tuntia. Tänään on varmaan pakko ryhdistäytyä, bioroskis tuoksahtaa jo himppasen. Ja tavallisessakin taitaa olla joku tonnikalapurkki.

 

Miksi en muistanutkaan, että itseksensä asustellessa menee rahaa ruokaan aivan silmittömän vähän? Välillä oikein ihmettelee, kun käy kaupassa vain pari kertaa viikossa. Ai niin, taivaasta saattaa tippua parikin talvitakkia, ilmeisen edullisesti vielä. Mutta siitä myöhemmin, sitten kun ne ovat materialisoituneet kätösiini. Ja kun olen todennut että ne mahtuvat päälle.

 

Kolmas huomion arvoinen seikka, entinen poikaystävä oli kuullut, että olin eronnut. Tahtoo kuulema tavata ystävänä. Minä sen ystävät tiedän... Vai mitäs sanoisitte kommentista, vieläkö sulla on ne ihanan seksikkäät silmälasit? Epäilyttävää. Erittäin. Mutta kun hän aivan oikeasti on myös mukava ihminenkin ja onneksi pikapuoliin lähdössä taas jollekin kuvausreisulle toiselle puolelle maapalloa, niin jos ovelasti ujutan tapaamisen juuri ennen hänen lähtöään, niin en joudu joron jäljille. Tai ainakin muistan pikaiseen miksi hän ei niin hyvä poikaystävä ollutkaan, aina menossa.