<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt ei enää jaksaisi. Olen tehnyt kaikki viksut ja vilmaattiset rästihommat toimistolla. Jäljellä on kasatolkulla paskapaperia. Pakkohan nekin on läpikäydä ja tarkistaa, ja poimia ne tärpeelliset, mutta ei kyllä viitsisi millään. Pakko keksiä joku pakopaikka täksi päiväksi, tarjoutua vaikka arkistoon mapittajaksi tai lähettämöön pakkaajaksi, siellä olisin ainakin hyödyksi.

 

Tai ehkä kuitenkin kestän, ei tämä nyt niin kamalaa ole ilmastoidussa toimistossa. Toisaalta aamulla kun tulin, ilmastointi ei ollut vielä saavuttanut huipputehoaan, teki mieli ottaa housut pois ja juoksennella pelkässä paidassa. En tehnyt sitä. Olisi saattanut esi-ihme järkyttyä pahemman kerran.

 

Meillä asuva mies innostui tämän päiväisestä vapaapäivästään niin reippaasti, että ensin pelasi petankkia puolle öin ja vielä kutsui kaverinsa keittiönpöydän ääreen jatkamaan henkevää keskustelua. Joskus neljän maissa piti käydä karjahtamassa oven raossa hiljaisuutta, kun kiihtyivät evoluutiokeskustelussaan niin pahasti, että alkoi volyymi nousemaan.

 

Saa nähdä kuinka meidän Sääksjärvelle suunnittelemamme loman aloituspiknikin käy. Voi olla, että joku on niin krapulassa, ettei voi ajaa. Mutta onhan tässä aikaa, vielä kolme viikkoa. Viime kesänä ajelimme kerran sienestysreissullamme samaiselle järvelle, oli yksi ihanimpia vesikokemuksiani aikoihin. Siinä uintipaikka, jota voi varauksettomasti suositella kaikille.

 

Mutta en mää tätä polkkaamista jätä, lomallakaan.