<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Se on kuulkaa kasvun aikaa nyt. Maanantaina tökkäsin uudet siemenet paleltuneiden tomaatintaimien tilalle – sieltä noustaan jo! Kyllä nyt kannattaa kirmailla siementiskille, jos meinaatte itse saada jotain kasvamaan. Itse istutin aamutoiminani muratin multiin. Sain meillä töissä muutamalta täyspäisenä pitämältäni daamilta oudoksuvia katseita, kun kerroin vieväni pistokkaat kotiin. Kuulema kun muratti kuolee, kuolee joku läheisistä. Jaa. En ole vielä huomannut yhteyttä kukkasten ja ihmisten välillä, paitsi sen kasvatuksellisen osion. Joku kuolee aina jossain, eli murattini eli ei.

 

Ylevän raamatullisessa aihepiirissä pysyäkseni ilahdutan itseäni ja teitä Kari Peitsamon kuolemattomalla lyriikalla (joka kai samalla naureskelee yhdelle Hektor-nimiselle kaverille, kuka sekin lie). Ei kai Hectorillakaan ole helppoa, 1978

 

Jeesus voitti kuoleman,

aamuhartaudessa laulettiin.

Opettaja kirjoitti päiväkirjan

ja laskuopin vihkot avattiin.

Ja mä hullu kyttäsin vain tyttöjen rintoja,

enkä huomannut kun multa kysyttiin.

Silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin.

Tunsin olevani jotenkin sekaisin.

 

Levykaupasta ostin Hectorin älpeen,

sen jossa lumi teki enkelin eteiseen.

Ruuan jälkeen pyysin vielä isältä kympin

ja lähdin kioskille kävelemään.

Ja mä hullu lähdin Koskenmäkeen päin,

enkä päässyt pakoon kun mut hakattiin.

Silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin,

ja mä tunsin olevani jotenkin sekaisin.

 

Ei kai sillä Hectorillakaan ole helppoa,

kun sen täytyy tehdä niitä laulujaan.

Joskus siitäkin varmaan tuntuu, että

kaikki menee sittenkin vain omalla painollaan.

Ja mä hullu liityin Hectorin ihailijakerhoon

ja sain postista oman Hector-puseron.

Silloin tuli tippa silmään ja olin pissata housuihin,

ja mä tunsin olevani jotenkin sekaisin.

 

Eipä tässä kai muuta. Vaihtelelen luutaan uusia harjaksia, pölytän luutaani, Kyöpelinvuorella on tänään bileet. Oma kissi puuttuu, mutta jos naapurit lainaisivat Huoletonta Hulda-neidiä (joka muuten edelleen etsii puolisoa). Ei maar, pikkuveli tulee rimpsareisulta toipumaan luokseni, varmaan taas syödään jotain heekkua. Nyt hän nimittäin raahasi mukanaan jotain, jonka nimi on tempe. Näyttää oudolta. Ja sitten minä juon päästäiskännin. Mikäkö se on? Sisältää pientä vinkumista ja loppujen lopuksi pahaa hajua.