<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Läksin kello hyvissä ajoin toimistolta, ajelin bussilla isolle kaupalle, kävelin sisään kampaajan ovesta. Aika löytyi saman tien. Otin silmälasit pois ja sanoin, että kuivat latvat pois. Silmälasien poisottaminen auttoi kampaajan työtä, en nähnyt paljonko hän nipsaisi. Viitisen senttiä. Mutta nyt on hyvä, ja terve pää. Uskoisin tämän osaltaan edistävän ensi viikkoista projektiani (josta ei puhuta yhtään sen enempää, ääliö. HILJAA!). Mutta tukka on hieno.

 

Ottoveljen kanssa teimme ruokaa, otimme drinksua ja paransimme maailman. Nyt päässäni kumajavat kummat kellot. Se on tuo tottumattoman tupakointi, kun kostautuu.

 

Harmitti, kun naapuritalon pihasta lähti joku selvästi päissään ajelemaan enkä nähnyt rekisterinumeroa. Voinut edes poliisille soittaa, vai mitä sanoisitte tällaisesta ilmiannosta: "Täältä lähti joku harmaa auto ajamaan mäkeä alas. Ei, en tiedä rekisterinumeroa. En nähnyt ajajaa. Enkä valitettavasti osaa edes sanoa auton merkkiä. Ei, en tiedä minne päin auto suuntasi." Kyllä syletti. Pitäisi olla pyssy, niin voisin ampua renkaat rikki. (Ai, kun ei näe edes rekisterinumeroa, niin renkaasen kuvittelet osuvasi?)