Happi on loppumaisillaan. Ranta näkyy, mutta sinne on pitkä matka. On niin paljon käytännön asioita, joita pitää saada selviämään. Kaikki menee ensi vuoden puolelle.

- asunto ja takuuvuokrarahat
- pikalaina juoksevien asioiden hoitamiseksi, muuttokin pitäisi tehdä (mistä tulikin mieleeni...)
- miten saan tavarani täältä ehjinä pois
- miten saan ihmisen ymmärtämään, että en voi enkä jaksa enää elää hänen lähellään
- miten saan ihmisen ymmärtämään, ettei kukaan hänen ystävistään eikä minun ystävistäni ole astumassa "hänen kenkiinsä"
- kenet saan hänelle avuksi, sitten kun pääsen lähtemään
- miten saan itseni nöyryytettyä, että saan pyydettyä rahaa tai lainaa
- miten saan koko edellisen elämän maksettua - yksin
- miten voin antaa itselleni anteeksi, että annoin tämän kaiken tapahtua hänelle ja itselleni
- kunpa saisin meillä asuvan miehen töihin, se tekisi hänelle niin hyvää

Ei ero paha asia ole vain sille, joka jätetään, vaan myös sille joka jättää. Pois minun on kuitenkin päästävä, tai muuten tapan itseni pelkästä häpeästä ja surusta.

Eikä meillä asuva mies yleensä paha ole. Nämä pyhät vain laukaisivat hänessä jotain piilossa ollutta. Sellaista, josta kuvittelin hänen jo päässeen eroon. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, eikä täällä ketään tapeta (itsemurhaa ei lasketa). En vain enää pysty puhumaan hänelle, en usko, että ihminen, joka juo siksi, että KIELLÄN häntä juomasta (hänen sanojensa mukaan), pystyisi ajattelemaan mitenkään rationaalisesti jatkossakaan. Muistakaa, että tämä tarina on MINUN kertomani. Hänellä on varmasti oma kertomuksensa. Molemmissa minä olen vihollinen.

Päivityksiä ei varmaan kovin taajaan tule. Tai sitten tulee vain tuskapäivityksiä. Voi olla, että poistan tämänkin kirjoitusken huomenna. Aikaa saa nyt mennä. Joudun nöyrtymään ja myöntämään totaalisen epäonnistumisen. Itsesääli-itku on herkässä. Voin minä itkeä meillä asuvan ihmisenkin takia, ei hänkään aivan onnistunut ole. Minä niin olisin toivonut, että olisin löytänyt rauhan sataman, mutta ehkä on niin kuin yksi ystäväni antoi ymmärtää; minusta ei ole kenenkään kanssa eläjäksi, koska - niin, en vain ole ihminen, joka osaa elää kenenkään kanssa. Sekin aiheuttaa suunnatonta häpeää, minä itsekkäistä syistä sain tämän onnettomuuden ja pahan olon meille aikaiseksi. Molemmille. Minä vastasin myöntävästi kosintaan.

Hupaisinta tässä on, että reagoin mahallani. Olen ripuloinut niin paljon, että pers´reikä on ruvella ja mikään ei auta. Niinpä menen taas vessaan.