Onhan se kiva, että se meillä asuva mies on jo lisääntynyt. Ei sitten minun kanssa enää tarvitse. Minähän en siihen olisikaan ryhtynyt. Onhan sekin kiva, että 16 vuotias kääpiö viihtyy meillä useamman päivän putkeen, mutta oletteko ikinä yrittäneet ottaa sellaiselta haltuun tietokonetta tai teeveetä? Ei muuten onnistu. Olen edelleen neljän vuoden jälkeen liian arka. Vai pitäisikö sanoa vieraskorea? Vai onko meillä liian pieni asunto?

Nyt kuitenkin kääpiö on laitettu jonnekin Kontulaan synttäreille (halleluujaa ja toivottavasti kaikki käy hyvin), mies naapuriin poikamieskerhon kokoukseen, ja minä minä, ihana vammainen minä, olen täällä aivan yksin. Jesh. Teevee pois päältä ja omat sivut esiin.

Kuukautisliitteessä oli Goan ikiasujista juttu, kun eivät ole turisteja vaan matkaajia. Tuli mieleen yksi ystävistäni, joka vähän päälle 18 vee lähti ensin vain käymään Kiinassa ja Kaukoidässä. Sillä reisulla meni parisen vuotta. Vaimon kanssa se sieltä takaisin tuli monen mutkan kautta. Seuraava retki vei viitisen vuotta. Vaimo jäi takaisin synnyinseuduilleen. Nyt kun ystäväni viimeksi läksi, lupasi tulla käymään viimeistään vuonna -07. Ja koska annoin hänelle blogini osoitteen, haleja vaan sinne reisun päälle ja MUISTA ple tullä käymään Suomessa. Sinua kaivataan.

Muuten olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi antaa tehdä töitä ja antaa siitä vaikka joku urhoollisuusmedaljonki, että sitten lämmittäisi yhtä paljon kuin toisen maailmansodan veteraaneja. Wunderbaum.