Kun elelee visakortin avustuksella, ovat kuukauden viimeiset päivät tuskallisia. Nytkin Riesa-raasu kaipaisi menovettä, mutta visalasku näyttää niin massiiviselta, ettei juurikaan ole mahdollisuuksia ostaa bensaa. Ehkä silpaisen 20 euroa kultaakin kalliimmalta jemmatililtäni, että saan loput tavarat kuskattua hemma hos omaan kotiin. Vaatteita tulee ehkä laukullinen, sen lisäksi puuttuvat kirjat (ei vaan ole vielä kirjahyllyä, joten joutuvat lattiamajoitukseen) ja huonekalut.

Yritän vongata Luonnonvoiman avuksi. Tavarapaketissa ostamani pesukone kun ei pienuudestaan huolimatta mahdu kylpyhuoneeseen. Tai sitten pitäisi valita, pesenkö pyykkiä vai käynkö suihkussa. Koska taloyhtiössä jossain kuitenkin on pesutupa, luovun koneesta. Tai oikeastaan vaihdan sen telkkariin. Kun kyseessä on kaapeliyhtiötalo, saan armonaikaa vielä ensi vuoden puolelle ja voin seurailla hömppää ja uutisia. Ja on kai siitä äänestä jotain seuraakin, jos alkavat seinät kaatua päälle.

Eilen tutkin kaasulieden käyttöohjeita netistä. Sen pitäisi olla suhteellisen helppoa. Kokeilemaan en vielä ole päässyt. Netin käyttöä pääsen kokeilemaan vasta tiistaina, kannettava kun on töissä. Maanantain pidän siis nettihiljaisuutta. Jos vaikka ihastelisin kotiani. Ja miettisi miten pääsen kiinni takaisin rahakantaan muovin sijasta. Siinä minulla töitä riittääkin muutamaksi hetkeksi.

Sitten vielä yksi triviaali seikka; blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta. Koskahan minä uskallan lukea mitä olen kirjoittanut?