<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Talouteni tasapainotus jatkuu suopeissa merkeissä. Sain kaikki laskut maksettua (myös avioeroni) ja jäi vielä ihan oikeata rahaakin. Aika vähän tosin, vain 90 euroa, mutta enemmän se on kuin moneen vuoteen. Ihan oikeata rahaa! Sellaista jota voi nostaa vaikka pankkiautomaatilta ja ostaa jotain sellaisestakin kaupasta, jossa eivät luotolliset kortit käy. Sellaisesta niin kuin Liiteri-kauppa, josta eilen kävin ostamassa kilon ruusukaaleja (vain euron) sekä muutaman maustepurkin (muskottia, paprikaa ja kanelia).

 

Enpäs olisi muistanutkaan ilman avioeroa, miten kalliiksi kodin perustaminen tulee. Kaiken joutuu ostamaan, kun mitään ei ole, ei edes maustepurkkeja. Valitettavasti mausteet eivät säily avatuissa pusseissa. Lasipurkki on ainoa, joka säilyttää ne käyttökelpoisina pidempään. Edelliseen kotiini jäänyt muskotti, jota ei tosin enää paljon ollut jäljellä, oli varmaan kuutisen vuotta vanha. Ja hyvin se pelasi. Paras tietysti olisi, jos ostaisi muskottipähkinöitä ja sellaisen kivan pikkuraastimen, mutta se kuuluu ylellisyyshankintoihin, joita en vielä toinne tehdä.

 

Nukuin jo toisena perättäisenä yönä 9 tuntia, tosin herään kaksi kertaa, mutta en jää hereille. Nukahdan uudelleen vessakeikan jälkeen. Kai tämä on sitä vanhenemista, mutta sekään ei haittaa kunhan vain unta riittää. Näen myös unia. Paljon unia ja monenlaisia unia. En vaan enää muista niitä kauankaan heräämisen jälkeen, pitäisi kirjata heti ylös. Nuorempana minulla oli unipäiväkirja, se helpotti jopa tosielämän ongelmien ratkaisemisessa.

 

Eilisen päivän mukavin uutinen oli yksi kappale lippuja kirjamessuille. Mutta siitä sitten joskus lisää. Olin kuitenkin puulla päähän lyöty, kiitollinen ja iloinen, että jopa arvonta suosii lukuharrastukseni uudelleenherättelyä.