<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jo olisi taas sydämellä asiaa, ensinnäkin Ameriikka. Siellä maataan tänään kalkkuna kainalossa ja kurpitsat silmillä suuren perhejuhlan kynsissä. Ei sen puoleen, sanovat, että täytetty kalkkooni on hyvää. Kukahan mulle järjestäisi oman kokkikurssin, jossa sellainenkin opetettaisiin? Ilmeisesti toimiin tarvittaisiin useampi kuin yksi punkkupullo. Nyt kun aloin ajatella sitä kalkkunaa, en jaksakaan rähistä amerikkalaisten omituisista vapaapäivistä, alkoi taas niin sylettämään, kun kalenterissa lukee huomisen kohdalla The Day after Thanksgiving, vapaapäivä USA:ssa. Niinpä. Ei siitä enempää, pitäisivät enemmän vapaata, niin kerkeäisi töitään tekemään.

 

Henkilökohtaisesti muistan kiittää itseäni joka ilta nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä, kunhan se vain tapahtuu aivan omaan tahtiin ja yksin. Miten voi ihminen nauttia näin paljon näin pienistä ja tyhmistä asioista? Tätä ei kyllä saisi hehkuttaa, tulee jotain pahaa kuitenkin. Kel´ onni on, se onnen kätkeköön. Mutta kun tekisi mieli julistaa koko maailmalle, miten onnellinen sitä voi olla. Ihan vaan siitä, että on rauha.

 

Musta terva päästä alkaa vähentyä, vielä kun tässä kevääksi muuttuu, niin mene tiedä millainen lehmä laitumelle lasketaan. Ei edes harmita sekään, että raha-asiat selviävät hitaasti. Ne kuitenkin selviävät. Jäi taas käteistä palkkapäivän jälkeen tilille, nyt peräti yli satanen! Voi ihme! Kotiinkin olen saanut suurinpiirtein pakolliset hankittua, lopuilla ei ole kiire, eli voi käydä niinkin, että visan vinguttaminenkin alkaa vähentyä.

 

Sen lisäksi suunnittelen pankkisuhteen vaihtoa, mutta siihen oikeasti pitäisi saada sellainen engaldilainen bank holiday. Mikä juukelin palvelulaitos se sellainen on, joka ei ole auki silloin kun ihmiset ovat vapaalla? Tehdään sitä kaksivuorotyötä muuallakin. Haloo?