<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilein askarrellessani perunakattilan kanssa, tuli lapsuus mieleen. Silloin muuten tuli syötyä perunaa. Riisi ja makaroni maksoivat, perunat sai omasta maasta. Tai oikeastaan ukin maasta. Sen lisäksi äitini oli erittäin arka kokeilemaan uusia asioita. Taisi olla arka ihminen kaikin puolin.

 

Lapsuuskodissa oli kaksi tapaa keittää perunoita. Jos äiti teki ruuan, hän tiedusteli jälkikasvultaan montako perunaa mahdollisesti uppoaisi. Sen sijaan isä keitti kaikki tarjolla olevat perunat, seuraavana päivänä tiesi tarjolla olevan paistinperunoita. Kolmas laji perunoista oli sitten muusi. Se oli herkkua. Edelleen olen sitä mieltä, että äitini tekee maailmankaikkeuden parasta perunamuusia. Seuraavaksi parasta teen minä. Pahinta tekee anoppi.

 

Kaiken tämän perunashown jälkeen voitte vain kuvitella, ettei paljon peruna maistunut, kun omilleen pääsi. Pastaa vain, ja riisiä. Vasta muutama vuosi sittena alkoi peruna kiinnostamaan. Hyväähän se on, mutta välillä pitää saada jotain vaihtelua. Kaikkein parasta ovat itsekasvattamat perunat, niissä on jotain survival meininkiä. Tuli muuten etopläntiltä (siis viljelypalstaltamme) yllättävän suuri perunasato, loppuivat vasta joulun aikaan.