<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuvittelin taas liikoja, monessakin eri asiassa. Ensinnäkin, ei tällä jalallani minnekään kävellä. Se kirottu reikä on liian suuri. Pakko soittaa terveydenhoitajalle, se kuitenkin määrää lääkärille ja lääkäri alkaa kaivella suurempaa reikää sinne. Voe pasha. Täytyy yrittää selittää asia sillä tavalla, että kun saisin lepuuttaa päivän jalkaa, niin siihen kerkeäisi kehittyä kävelyn kestävä rupi.

 

Luonnonvoiman uusi suhde ei voi hyvin. Kuviohin on tullut tyttöystävän ex-puoliso. Voi pasha toisen kerran. Sen lisäksi tytärpuoli oli järjestänyt oman shownsa nielemällä purkkitolkulla lääkkeitä asunnottomuusahdistukseensa. Jumalauta, että voi kakara olla tyhmä, hänellä on aivan erinomainen asumus äitinsä talon yläkerrassa, itse asiassa koko yläkerta. Sitä en kuitenkaan enempää ryhdy puimaan, eipähän ole minun asiani.

 

Ilmeisesti elämä ryhtyi näyttämään liian hyvältä. Hehkutin liikaa onneani, pitäähän kohtalon jotain kapuloita lyödä rattaisiin. Vaan enpä huoli, vielä tämä viimevuotisen elon voittaa.