<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Joskus 16-vuotiaana läksin kiertämään festareita. Ensimmäisenä kesänä -81 oli kolmet, Provinssirock, Saapasjalkarock ja elokuussa vielä Ruisrock. Saapasjalkarockiin liftasimme ystävättäreni kanssa, makuupussit kainalossa ja reppu selässä. Siihen aikaan liftareita oli vielä paljon, eikä moottoriteitä ihmisen lasta kiusaamassa. Hyvin pääsi perille.

 

Festivaalialueelta löytyi tuttujen telttakin, ja sitten ryhdyttiin ryyppäämään. Juomana oli täysi-ikäisen ystävättäreni hankkima Nordforsin väkevä viini, Nutku. Voi herrajumala, se oli pahaa! Siitä kun kännit otti, niin jäi minultakin moneksi vuodeksi viinin juominen. Lämpöiseksi makuupussin sisällä hautunutta vahvaa alkoholia kurottiin kitusiimme aina bändien välissä.

 

Hauskaa oli. Siitä se oikeastaan alkoi, rakkaus musiikkiin nimittäin. Ja tietynlaiseen musiikkiin vielä, olin niin otettu Teeman Punklandia-sarjasta, mutta kamalaa miten me kaikki on vanhennuttu. Oltiin niin nuoria ja nättejä, yritimme vielä säilöä itsemme alkoholiin. Vaan ei onnistuttu. Vanhentuneet olemme kaikki, mutta musiikki on edelleen elävää, vaikkei Nutkua enää Alkosta saakkaan.

 

Nutku on siirtynyt historiaan ja me näköjään jäimme historiaan. Jännä juttu.