Tuntuu, että pahin on nyt takana. Väninäksihän se meni, kun selvitettiin mikä hiertää puolin ja toisin. Pohdimme eri vaihtoehtoja, mutta päädyimme siihen, että yhdessä tässä vielä keikutaan. Yritetään ymmärtää, kannustaa, tukea ja tuuppia eteen päin yhteistä kivirekeämme.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen väänsimme muutaman joulukortin, katsoimme Atlantis elokuvan (kerrankin sopivaa katsottavaa minulle!), teimme spagetti Bolognesea (miten suomalaista!), katsoimme linnan juhlia ja joimme mukilliset glögiä. Illalla vielä piti keikkua ylhäällä aivan liian myöhään, onneksi pian on taas viikonloppu.

Ystävämme kävi kylässä ja ehjäsi tietokoneen. Siihen ajeltiin korjaavasti Windowsin XP uudelleen. Ja hyvin toimii. Mitään ei edes ollut kadonnut. Ei edes niitä meillä asuvan miehen taidefilmejä, joista kyllä olisin suonut muutaman hävinneenkin. Murmur. Seuraavan kerran pitää evästää ehjäysmies paremmin ohjein. Siinä samalla olisi saanut paljon hyvää muistitilaa (jonka minä olisin voinut täyttää imuroimalla musiikkia...).

Olo on rauhallinen. Mutta kuinka pitkään?