<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minussa ja kissoissa on jotain yhteistä. Emme pidä vedestä, kun tahtomattamme joudumme sen hyökkäyksen kohteeksi. Koin taas henkilökohtaisen loukkaantumisen luontoa kohtaan tänä aamuna. Ensin kastuivat kengät, sitten sukat, seuraavaksi meni läpimäräksi toinen hansikas, kun jouduin ottamaan kaiteesta kiinni mäkeä alaspäin hivuttautuessani. Ennen töihin pääsemistä takkikin alkoi vettyä, samoin kaulaliina.

 

Yääh. Inhaa. Kissa minussa nyrpistelee nenäänsä ja kuivailee käpäliään närkästyneenä. Saatana tätä Etelä-Suomen talvea! Tämä ei ole mikään talvi! Jos saisin töitä jostain pohjoisemmasta, hyvinkin voisin kuvitella muuttavani tämän loskapaskan keskeltä puhtaan valkoisten hankien keskelle. Siellä olisi ainakin pakkasta! Ja kuivaa! Tauditkin leviävät tällaisessa kosteudessa paremmin kuin pakkaskelillä.

 

Onneksi olen todennäköisesti vähän tajuttomammassa kunnossa, kun lähden töistä kotiin. Jouduin pikavauhtia järjestämään yhden kollegan 50-vuotisjuhlat. Illalla vähän syyvvään ja juuvvaan ja saunotaan. Eipähän tarvitse miettiä, mitä tekee ruuaksi tänään.

 

Arvatkaas mitä, tomaattipurkissa on kaksi itua näkyvissä! Ja arvatkaas mitä toisen kerran, en minä täältä minnekään muuttaisi, kunhan keuhkoan. Helsingissä on enimmäkseen ihan kiva asua.