<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kyllä elämä oikeastaan on ihan kiva paikka. Tuli vaan mieleen kun köhkin tietäni työpaikalle, ja vaikka ilmassa olikin aamuäreyttä ja ärsyyntymistä mieheen, työpaikkaan ja ihan itseensä, niin kun katselin ulos junan ikkunasta, niin jopa vain lohdutti se vihreän vehreä näkymä. Kunpa vain sataisi vettä.

 

Mies ja sen kaveri pelailivat petankkia koko lauantain, minä istuskelin vuoronpäältä parvekkeella ja koneella. Parvekkeella oli mukavampaa. Onneksi ei ole kannettavaa, voisi sattua silmiin. Sitten iltasella vielä piti ottaa söpö kalsarikänni, joka huipentui nukkumaan menoon jo kymmenen aikaan. Mikäs tässä siis.

 

Firmassa on kova taustakohina, Ameriikan emo on ostanut huhujen mukaan yhden ison kaverin ja nyt me kohta kaikki ollaan suurta isoa perhettä. Sanonko, että TAAS, vasta viime keväänä firma nielaisi yhden. Joopa, voin vain kuvitella, miten taas vaihdetaan logoa, ilmettä ja ismejä. Ameriikka on vaarallinen ja liian suuri, sen asujaimisto on kehittänyt itselleen sairaan omnipotentiailmiön. Ja sitten kun ne eivät tiedä muusta maailmasta yhtään mitään. Tämä kirjoituksenpätkä oli kiusallinen yleistys. Hyi.

 

Kiva, että oli ilmestynyt tuollainen kommenttien esikatseluosasto, minäkin sain osani kommenttilooran spämmeistä. Nekin tulevat kuitenkin Ameriikasta, Ameriikka on paha ja vaarallinen maa... Niille voi sanoa, että vak juu.