<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mikä miellyttävä velvollisuus. Lähden työmatkalle tutustumaan läheisen paikkakunnan kokous-, majoitus- ja oheispalveluihin. Luvassa hyvää ruokaa ja mukavia paikkoja. Joskus työnteosta voi nauttia. Ja silloin joskus siitä kannattaa ottaa koko huvi irti. Ei niitä hetkiä kovin usein tule.

 

Tällä kertaa saan vielä matkaseuraakin, yksi kollega pääsi irroittautumaan töistään. Mukava saada seuraa, tylsää aina pyöriä tilaisuuksissa itsekseen.

 

Jos matkalla tapahtuu jotain mielenkiintoista, raportoin huomenna. Mikäli ei, keksin jotain muuta länkytettävää. Vaikka melkein ilkeän entisen tytärpuoleni. Erotaanko siinä samalla lapsista kun eroaa lapsen isästä? Etenkin kun kyseessä ei ole oma lapsi, eikä edes mitenkään läheinen. Hankala ja omalaatuinen persoona, sukuunsa tullut.

 

Tottahan se on kaikille selvää, että minä olen kiva ja mukava ja pirun viehättävä. Ai ei vai? Ai en vai?