<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen jo lähes vuoden päivät ihaillut Kannelmäen Prisman luona Hämeenlinnantien ja Kehä 1:n liittymäneliapilan yhdessä sakarassa sijaitsevaa ”kesämökkiä”. Kyseessä on erittäin viitseliäiden puliveivareiden tai erittäin osaavan nuorison rakentama pikkuinen mökki, kattoineen ja kuisteineen.

Talvella residenssi näkyy paremmin, kesäkasvusto tekee luonnollisen suojan pilttuulle. Asukkaita odottelin vasta nyt, kun ilmat ovat alkaneet lämmetä. Ketään ei vielä toistaiseksi ole näkynyt. Idea on aika hulvaton. Siellä saa olla rauhassa poliiseilta ja ryösteleviltä kollegoilta, kuitenkin palvelut (iso kauppa ja sen bioroskis, alko ja kohtuullisen kävelymatkan päässä juna-asemankin) ovat lähellä. Puhumattakaan sosiaalitoimistoa juna-aseman kupeessa. Jos kuuluisin itse anarkososiaalista vapaa-ajattelua harrastavaan kansanosaan, voisin todeta paikan olevan ”quite a catch”, tosin nyt jo hivenen kunnostamista vailla.

Henkilöstöjohtajamme sen tänä aamuna totesi, urheilu on vaarallista, se aiheuttaa kipuja tai agressioita. Olimme todistamassa kun yksi pyöräilijä menetti hermonsa yhden auton pysähtyessä laskemaan pois matkustajan hänen pyöräilyreitilleen. Hetken tilanne näytti siltä, että pyörä lentää auton päälle ja näemme painimatsin. Paljon huutoa voi lähteä ihmisistä. Ja vielä heti aamusta. Hui.

Ulkona on komea aamu. Iltapäivällä menenkin terassille. Ensimmäisen kerran tänä kesänä. Tuleekohan siellä humalaan, vai vieläkö sen päälle voisin käydä Etovasta yhden tuolin parvekkeelleni?