Meillä asuva mies ymmärsi yskän vihdoinkin. Hän meni poikamieskerhon kerhohuoneelle ja jäi sinne yöksi. Sain nukuttua ja levättyä. Kukaan ei kaatuile, horise eikä konttaa. Ja nyt aamulla tuntuu aivan toiselta. Onhan tämäkin jonkin sortin ratkaisu. Jos en pidä siitä, että mies juo, voin toivoa, että hän menee lutraamaan muualle. Tätähän pitää kehittää.

Uni oli kuitenkin katkonaista. Jos on useamman vuoden viettänyt ihmisseurassa, on siis hivenen vaikea äkkiseltään vastaanottaa hiljaisuus. Heräsin yöllä kuuntelemaan, kun ei kuulu mitään. Ei kuorsausta, ei tvn ääntä, vain ohiajavien moottoriajoneuvojen äänet. Taloyhtiökin on hiljainen, ei täällä kukaan muu pidä meteliä.

Vähän pelotti, että jos nyt alan nähdä painajaista, ei kukaan tule pelastamaan. Sitten päätin, että aina voin pelastaa itse itseni, nukun vaikka sitten radio päällä, niin kuin Maarit laulaa. Loppyö menikin rauhallisesti, kuten aina kun olen saanut ongelman ratkaistua. Varhainen herääminenkään ei haittaa, voinhan aina mennä takaisin unille tai ottaa myöhemmin päivätorkut.