<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

...että tässä maailmassa on vielä jotain, joka ei sekoa, ei, vaan sheikkaa, eikä ole kuullutkaan Rosetasta... (Mukaellen herra Peitsamoa.) Sillä jos ihmiset tietäisivät, olisi tungosta riittänyt. Nyt messuille vielä mahtui.

 

Kiitos Neiti Kivi. Ansiostanne pääsin paikalle (enkä ole kuin reilun pari kymppiä köyhempi, kuka olisi arvannut, että sielläkin käy maksuvälineenä luottokortti). Kuuntelin hauskan tietoiskun ja nautiskelin lasillisen kuohujuomaa muiden arvontaan osallistuneiden tai muuten vain mukaan sattuneiden kanssa. Tapasin muutaman polkkakollegan, terkkuja vaan Zepulle ja Välitilaan.

 

Shown tosin varasti Rosetan wannabe-poikaystävä tai fani (lippalakkipäinen tatuoitu viiksivallu, jolla taisi oikeiden tatuointien lisäksi olla muutama uusi tarratatuointi), joka haahuili ympäri Gummeruksen osastoa kuohuviinipullojen perässä. Ja kuulema vielä merkkivyö uumallaan. Mutta kohtaaminen sujui tyylillä. Herra Herold taas on komea edustava miekkonen ja erinomainen sparrauskumppani Rosettalle. Minä kyllä aina olen pelännyt pukumiehiä, joilla on komeat kravatit. Pelottavaa, mitä mies voi tehdä silkan kravatin ja pukuliinan värillä, enemmän kuin minä koko vaatekaappini sisällöllä. Tyylitajuu!

 

Ai mitä hankin? Kolme puuttuvaa Mma Ramotswea, pokkareina luojan kiitos, ja pari Akkaria. Olisihan siellä ollut mahdollisuus törsätä omaisuuksia, mutta päätin kieltäytyä kaikesta. Marsupilamit kyllä jäivät harmittamaan, samoin monet muut sarjakuvaharvinaisuudet. Maailmassa on liikaa hyviä asioita ja kukkarossani liian tyhjää.

 

Edelleen vain jaksan hehkuttaa, että kyllä kotona on ihanaa! Ja vaikkei tästä sen kummemmin mitään sukupuoliseen elämään keskittyvää blogia ikinä tulekaan, niin sanotaanko vaikka niin, että herrajumala, viisari heilahti. Iso ruksi seinään, eihän siinä mennytkään kuin kymmenen kuukautta! Paranen.