<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sain eilen ”uuden” keittiönpöydän sekä kolme tuolia. Nyt en tahdo pilttuuseeni enää yhtään ainutta suurta tavaraa tai se menee tukkeeseen. Tai jos jotain uutta haalin, jonkun on lennettävä uuteen pesään. Pöydän parhaus piilee siinä, että se on levitettävä. Yksittäiskäytössä vie lähes vähemmän tilaa kuin vanha keittiönpöytäni (joka muuten edelleen joutaisi uuteen hyvään kotiin, jos joku on vailla 1 x 1 m puista käsittelemätöntä pöytää, hyvä ja tukeva), mutta tarvittaessa saan sen levitettyä, jolloin pöydän ääreen menee ainaskin 6 ihmistä.

 

Pikkuveliseni auttoi roudailussa, samalla sain ystävän vanha sohvakin uuden kodin jostain päin Kalliota. On se vain hienoa, että on veli, jolla on ammattitaitoa muuttotouhuihin ja voimia myös tavaroiden kanteluun. Pitänee palkita jollain tavalla tässä syssymmällä, kunhan vain keksisi, mitä minä voin hankkia miehelle, jolla on jo kaikkea, etenkin kaikki mahdolliset elektroniset uutuudet. Sen lisäksi kun vielä talouteni vaikka onkin jo kunnossa, ei anna myöten kovin tyyriisiin hankintoihin. Siinäpä ajateltavaa.

 

Milloin ihmeessä kerkeän tekemään perusteellisemman siivouksen? Ei enää riitä pelkkä keskilattian harominen, villadoobermannit ovat käymässä rauhattomiksi. Voi miksi, oi miksi, kaikkea hauskaa tapahtuu aina pyrähdyksissä? Sitten taas voi olla pitkiä aikoja, ettei tapahdu mitään. Ehkäpä vain jatkan elämääni uusien kotieläinteni kanssa ja siivoan sitten, kun on aikaa. Ehkö joskus ensi viikolla.

 

Tänään, jos esihenkilö suo, poikkean kynä- ja karkkipäivillä. Sen jälkeen vielä vierailen parissa muussakin kohteessa. Vierailut vaan eivät voi olla mitenkään pitkiä, aikaa on erittäin rajallisesti. Edelleen suma seisoo, kun akat vaan makaavat. Kuvainnollisesti tietenkin, kaikkeni teen, yritän jopa keretä tutkimaan avonaisia paikkoja.