Tämän kristillissävytteisen otsikon myötä kerron, että tänään mennään taimikauppaan. Olen luvannut meille asuvalle miehelle 20 mansikan taimea ja 5 säkkiä multaa. Itselleni olen EHKÄ luvannut yhden mesivadelman. Niin, en minäkään ennen eilistä tiennyt, että hullut puutarhurit ovat yhdistäneet vadelman ja mesimarjan, tuolla se oli taimitarhassa myytävänä. Pakkohan sieltä on yksi saada mukaan, ei muuten mesimarjoja enää näe, paitsi Lignell & Pispasen pullossa. Se taas on liian makeata emmestä minulle.

Mistä se muuten johtuu, että kaikki luonnonmarjapaikat ovat kadonneet? Sen nyt vielä ymmärrän, että jos niiden päälle on joku pytinki väkerretty, mutta paikoissa, jotka ovat aivan ennallaan muuten, ei vain enää ole marjoja. Lapsena muistan sieltä täältä natustaneeni metsämansikoita, mesimarjoja ja mustikoita, keräsimme niitä pieniin peilarareihin ja sitten mummolassa tehtiin marjamaitoa tai piirakkaa. Kuka nykyajan kakara enää sellaista pääsee tekemään?

Viime kesänä löysimme sen mansikkapaikan, tämä kesänä siellä on käytävä uudelleen, että jos vielä kerran eläessään pääsisi huumaavan tuoksun keskelle natustamaan metsämansikoita ihan livenä. Kyllä olisi sitten taas mitä mummona muistella.