<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ex-anoppi se sitten keksii. Hän on erittäin persoonallinen ihminen (oletteko muuten huomanneet, mitä sanaa nykyään käytetään hullun sijasta?). Kun hän ja puolisonsa muuttivat talvea karkuun Kanarian saarille, ottivat he mukaan suomalaisen kuusentaimen omasta metsästään. Joo, juurineen. Kuitenkin sen verran oli pariskunnalla leikannut, että olivat keksineet, että eihän se paljaaltaan monta kuukautta säily, mutta jotta jos he istuttavat sen sankkoon. Käyttävät vaikka hiekkaa.

 

Joops. Kuusi oli ryhtynyt voimaan huonosti. Syitä oli parikin, ensinnäkin multa olisi tuossa ilmanalassa ollut hedelmällisempi vaihtoehto, mutta että pitikö se hiekkakin kaivaa rannasta. Ei tullut kummallekaan mieleen, että sehän on suolaista. Kuusi ei pidä suolasta. Aika harvat kasvit kasvavat suolaisessa maaperässä. Toisekseen kuulema kasteleminenkin oli jäänyt. Ei se kasviraukka olisi pärjännyt parhaassa mustassa mullassakaan heidän terassillaan, jos tuuli ja aurinko olisivat saaneet hoivata sitä ilman veden virkistävää vaikutusta.

 

Surullinen tapahtuma, kuusen kuolema, oli kuitenkin houkutellut pariskunnan ostoksille, heillä on nyt 1,5 metrinen muovikuusi (VAIN 5 EUROA!), valosarja (EURON) ja muita koristeita (HIRMU HALPAA!). Kuulen ex-anoppini känättävän äänen korvissani. Voi sitä lääryämisen määrää ja taivastelua. Luojan kiitos, siitä olen päässyt. En aio edes joulukorttia laittaa. Ei sen puoleen, ei minulle tietenkään ole annettu osoitettakaan. Mutta pojan ensisijaiseksi elättäjäksi kyllä kelpaan...

 

Hyviä suku-uutisia; pikkuveljeni muuttaa pääkaupunkiseudulle. Häntä minulla onkin ollut ikävä. Business kukoistaa ja laajenee ja minullekin on luvassa keväällä tulkkikeikkaa koulutukseen. Hyvä hyvä. Raha tulee tarpeeseen. Pääsen tästä kurimuksesta vielä joku päivä. Ainakin nopeammin kuin avioliitossa ollessani.

 

Huonoja suku-uutisia: isäni viettää aikaansa eristyksessä. Hän haastaa oikeuteen kaikkia mahdollisia tahoja. Etenkin äitini on pelsepuupien ykköslistalla, hän kun on raahannut puolisonsa väkisin hullujenhuoneelle. Ja nyt eivät sieltä laske pois. Minuakin isäni oli yrittänyt tavoitella puhelimitse viikonloppuna. On se luojan lykky, että pidän toosaa nykyään äänettömällä, kun nukun. Hänestä kun sovelias aika lähestyä esikoistaan oli ollut kuuden aikaan aamulla.

 

Ai niin, minullapa on ensi maanantaille Lillaniin lippu. Hih. Minoon aina tykännyt Oscar Wilden tyylistä. Ja Neil Hardwickista samoin.