Joskus 80-luvulla Saapasjalkarockissa näin bändin, joka uhkui energiaa. Muusikot olivat pieniä hinteliä nahkahousuihin pukeutuneita helsinkiläisheppuleita, jotka vielä olivat pelottavan näköisiäkin. Ihastuin musiikkiin ja bändin uraa on tullut seurattua tavalla, jos toisellakin.

 

Huomenna olisi kiva päästä Tavastialle katsomaan tällaista ensamblea. Bändiltä julkaistaan kokoelmalevy. Voi aikoja, oi nuoruutta ja sen paloa.


***

Lisäraapustelua 18:19. Aion olla kovis ja pestä talvitakkini. Verhotkin pitäisi, mutta eihän sitä kaikkea Elmamaista tarvitse kerralla tehdä. Siivoamista en enää edes aio tässä residenssissä yrittää, säästän energiaa omaan pesään (jota saan sitten joskus aivan itse liata).

Ai niin ja meidänkin suvussa on polkkaajia jo kahdessa sukupolvessa. Jonkin aikaa sitten törmäsin vanhemman pikkuveljeni tyttären omiin sivuihin. Valitettavasti en voi sinne linkittää, ettei neidon henkilöllisyys käy ilmi. Tyttö oli nuorempana kuni spitting image of joors truuli, viime aikoina onneksi tullut enemmän isäänsä, joka on meidän perheen komistus, suuret silmät ja pitkät ripset. Mitenniin katkero? Enkä ole.