Ei polku tää vie mihinkään... nenään venyttäen kolmannella. Terveisiä
vaan Laitilaan, kaksi kertaa tuli etomunapitäjässä - MUNA, terveiset
polkaaralle - käytyä. Olihan se esoteerinen kokemus. Tosin silloin
taisi olla 90-luku.
Eläineritteet tulivat mieleeni lähinnä siitä, että huumorintajuni on
perseestä, samoin koko polkkaamiseni. Silti uhmaten kaikkea tätä, ehkä
edelleen jatkan, jos saan kakistettua takaraivostani kolme hyvää syytä.
Aoin nukkua yön yli, voi olla että nukun krapulaisen unta, jos keksin
syyt, jatkan. Jos keksin kolme hyvää syytä lopettaa, lopetan tämän
suunpieksämisen.
Nyt saavat myös kaikki lukijat äänestää puolesta ja vastaan. Saa sanoa nimettömänäkin.
Perskele, reteä meininki, lahkeet vipattaa.
perjantai, 9. kesäkuu 2006