Ei polku tää vie mihinkään... nenään venyttäen kolmannella. Terveisiä vaan Laitilaan, kaksi kertaa tuli etomunapitäjässä - MUNA, terveiset polkaaralle - käytyä. Olihan se esoteerinen kokemus. Tosin silloin taisi olla 90-luku.

Eläineritteet tulivat mieleeni lähinnä siitä, että huumorintajuni on perseestä, samoin koko polkkaamiseni. Silti uhmaten kaikkea tätä, ehkä edelleen jatkan, jos saan kakistettua takaraivostani kolme hyvää syytä. Aoin nukkua yön yli, voi olla että nukun krapulaisen unta, jos keksin syyt, jatkan. Jos keksin kolme hyvää syytä lopettaa, lopetan tämän suunpieksämisen.

Nyt saavat myös kaikki lukijat äänestää puolesta ja vastaan. Saa sanoa nimettömänäkin.

Perskele, reteä meininki, lahkeet vipattaa.