<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kappahlilta tuli mukava kanta-asiakastarjous. He tänään laskevat jo alennettujen tuotteiden hintaa, mutta kanta-asiakkaat saivat alennuksen jo tiistaina ja eilen näyttämällä kassalla saamaansa tekstiviestiä. Ja minä kerkesin kauppaan! Ostin kahdet työhousut ja –paidan, vain eur 35! Hyvä minä! Hyvä Kappahl. Kiitos. Säilyn asiakkaananne pitkään ja hartaasti.

 

Sen sijaan Gasumin asiakkaana en tahtoisi olla. Uunia ei ole näkynyt. Eikä sitä Viljoakaan, joka sen uunin vaihtaa. Saatana. Pakko kai rähistä sinnekin, olen ollut 4 kk ilman uunia. Kohta en enää muista miten sitä käytetään. Olen suunnitellut oman pikku-uunin muuraamista parvekkeelle, nuotiota keskilattialle ynnä muita luovia ratkaisuja, mutta mikään niistä tuskin on taloyhtiön mielestä suotavia. ANTAKAA HÄNELLE HÄNEN JOKAPÄIVÄINEN UUNINSA! Heti.

 

Isänikin hulluilee edelleen. Ongelmana on, että diabeteksen aiheuttamat säärihaavat eivät enää tahdo parantua. Hänet siirrettiin ihotautiosastolle. Not good. Seuraavaksi siltä poikkastaan jalka, jonka jälkeen herra vaihtaa hiippakuntaa. Viskaa lusikan nurkkaan. Kuolee siis. Worst case scenario. Parempi tietysti olisi, jos haavat paranisivat, mieli paranisi ja ukkeli jaksaisi keikkua kuvioissa vielä muutaman vuoden. Ei hän kovin kummoinen isä ole ollut, mutta ei minulla enää mitään kaunojakaan ole. Eläköön minun puolestani. (Enkö olekin reilu ja jalomielinen...)

 

On se hyvä, etten syö Turun sinappia. Nyt sitä ei enää tehdä Uppsalassakaan vaan Puolassa! Syökää tekin Auran sinappia!