<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Minulle selvisi eilen töistä tullessani, ketä en ainakaan äänestä kunnallisvaaleissa. Yhden ehdokasraasun kannattajat ja vaalityöntekijät nimittäin ovat sokeita. Kun ovessani lukee ”Ei mainoksia”, se tarkoittaa ei myös vaalimainoksille niin pitkään, kun ne eivät ole henkilökohtaisesti nimellä minulle tarkoitettuja. Ei tuntunut olevan. Kamppailin pitkään kerronko täällä sen typeriä vaaliavustajia omaavan ehdokkaan nimenkin, mutta jos nyt kuitenkin jättäisin karhunpalveluksen tekemättä.

Onneksi ehdokas ei ollut siitä puolueesta, jota tavallisesti olen äänestänyt eikä myöskään edustanut sitä puoluetta, jonka ehdokasta minun useamman vaalikoneen perusteella pitäisi äänestää. Kyseinen ehdokas onkin yllättäen mies. Minulla kun on ollut tapana äänestää naista. Nyt vain ei tuntunut naisia samanlaiset asiat kiinnostavan aivan siinä määrin kuin minua. Johtuneko siitä, etten ole perheellinen nainen itse. Ei paljon kiinnosta lastenhoitoasiat. Enemmän minua alkaa kiinnostaa terveydenhuollon järjestäminen niin, että itsekin sitä saisin jossain vaiheessa. (Lausumattomaan kysymykseenne: Ei, en äänestä myöskään senioripuoluetta.)

Illalla menen taas kylään. Minusta on tulossa melkoinen kyläluuta. Mutta en edelleenkään näköjään uskaltaudu sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi mahdollista tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia. Se kyllä saisi jossain vaiheessa muuttua, että pääsisi edes kuivaharjoittelemaan.