<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaksi ystävätärtä haasteli bussissa. Toinen oli höyrähtänyt puolisonsa kanssa ostamaan lomaosakkeen. Sellaisen, jossa omistat mökistä 1/52 osan, ja sitten saat myös matkustella muissa maissa oleviin osakkeisiin, tätsy mainitsi Brasilian ja Karibian. Kuitenkin kun he sitten olivat kysyneet pikaisella aikataululla, vapaata oli ollut vain Espanjassa. Mutta sepä ei ollut kelvannutkaan.

 

Toinen taisi pyöritellä silmiään, kun omistava luokka alkoi puolustella ostostaan. Kertoi, että he olivat miehensä kanssa vannottaneet toisiaan, etteivät sitten ostaisi mitään, vaan kävelisivät ulos tilaisuudesta ilman osaketta. Mutta niin olivat kuulema osanneet neljän tunnin aikana luoda tunnelmaa ja aikaansaattaa hövelin käytöksen, kynttilöitä oli polteltu kauniissa saaristolaismaisemassa, lomavideoita näytetty. Kummasti oli pariskunnalta mieli muuttunut ja nimi raapustettu paperiin. Tätä rouva kyllä tuntui ihmettelevän itsekin, että miten hän oli haksahtanut.

 

Kun ystävätär kyseli kuluja, oli osake kuulema maksanut 7700 euroa ja siitä huolimatta pitää vielä maksaa viikkomaksukin, jotain 200 euron hujakoilla. Mutta voi ne rahansa kuulema huonompiin asioihinkin panna. No, voi varmaan, mutta minulla ei ikikuuna kullanvalkeana edes olisi moisia rahoja. Minun lomabudjettini on laskettavissa satasissa. Itse asiassa lomaan ei ole vara tuhlata laisinkaan. Paras loma kukkarolle on pysyä kotona ja korkeintaan käydä jossain ystävien luona piipahtamassa.

 

Kai minä sitten vaan olen katkera. Varsinainen karillopitter. En millään malttaisi odottaa, että pääsen tästä konkurssistani, eihän sitä kestä kuin viitisen vuotta, mutta silti. Olen niin epätoivoinen, että laitoin lauantaina jopa kestoloton vetämään. Viidessä viikossa saisi nyt päävoitto tulla. Loppuisi tämä kituuttaminen ja töidenteko.

 

Ihminen saa haaveilla. Se kai kuuluu ihmisyyteen.